Hullu, hullumpi, järjissään…

Tuntuuko maailman meno hullunkuriselta ja päättömältä touhulta? Historialliset ilmiöt sen kuin toistaa itseään. Yksilöt ja kollektiivit joutuvat murehtimaan mm. kansainvälisiä konflikteja, ilmaston muutosta ja/tai ainoan maapallomme tilaa. Murehtimista riittää vaikka muille jakaa ja pääkoppaa taitaa kiristää itse kullakin. Tähän lisätään yhteiskunnan toimintojen aiheuttamat oireet yksilöille esimerkiksi neuroosit, masentuneisuus, fobiat, työuupumus ja keskittymiskyvyn heikkeneminen, jotka ovat lisääntyneet valtavasti yhteiskunnassamme. Järjissään tulisi vielä pystyä olemaan.

Teemme tai suoritamme töitä päivästä toiseen suuren osan arjestamme. Työnteon lisäksi meitä haastaa ja kuormittaa työelämään liittyvät haasteet. Yksilöt pystyvät muuttamaan toimintaansa helpommin kuin kollektiivit, joissa pitää pystyä tekemään pääosin yhteisesti päätökset muutoksista tai niiden tarpeista. Albert Einstein mukaan "Hulluus on sitä, että toistaa yhä uudelleen samaa mutta odottaa silti eri tulosta." Albert oli suhteellisen fiksu kaveri, niin miksemme häntä uskoisi.

Tuntuuko siis, että asiat toistavat itseään tai asiat eivät muutu vaikka olisi syytä. Maailman meno tuntuu menevät kokoajan hullumaksi ja järjettömämmäksi. Monesti tiedetään mitä tulisi tehdä, mutta… tehdäänkö tai toimitaanko kuitenkaan niin? Älkää huolitko yksilöt, jos tuntuu ettei touhuissa ole enää mitään järkeä ja pahemmaksi tuntuu vain menevän. Taidat olla vain normaali yksilö, jos uskomme ja miksemme uskoisi Akira Kurosawaa, jonka mukaan "hullussa maailmassa vain hullut ovat järjissään."

Tämän vuoksi asiat taitavat olla joidenkin yksilöiden näkökulmasta hyvin. Ainakin niillä, keillä tuntuu ettei vaan ymmärrys riitä.