Insinöörien luvatussa maassa.
Osaoptimoimalla pääsee harvoin kokonaistaloudelliseen lopputulokseen. Tätä olen käynyt jo aiemassa blogissani läpi. Johtaako optimoiminen kohti keskinkertaisuutta? Opetuksen, koulutuksen ja näin työelämän valmiuksien alenemisesta uutisoidaan yhdeksi haasteeksi insinöörialoille, joissa tarvitaan luonnon- ja matemaattistieteitä. Etenkin jälkimmäistä, niin opiskelussa kuin töissä suoriutumisessa. Matemaattisaineiden kansallisten tuloksien aleneminen vaikuttaa insinöörin työn tekemisen tasoon eli tuottavuuden muutokseen. Koulutuksessa vaateiden laskeminen korreloi suoraan työelämän vaateen lähtötason asettamisen alentamiseen. Jos vaadetta joudutaan alentamaan, niin tämä korreloi suoraan tekemisen eli tuottavuuden "keskiarvon" laskemiseen. Olemmeko menossa kohti alenevaa keskinkertaisuutta (osa-) optimoimalla?
Opetuksen ja koulutuksen rahoituksen riittävyydestä on esitetty huolta, koska jaettava Valtion kakku ei ole kasvanut ja menot ovat lisääntyneet mm. väestön ikärakenteemme, korkonousujen ja inflaation vuoksi. Kuinka paljon rahaa pitäisi lisätä, että tämä koulutuksen haasteet pelkällä rahoituksen lisäämisellä korjaantuisi ja paranisi?
Opettajien kommentit opettamistyön toteuttamisen mahdollisuuksista nykyisessä toimintaympäristössä on koettu haasteelliseksi tai melkein mahdottomaksi. Jos asiaa ei lähestytä rahoituksen lisäämisellä, vaan vaateiden palauttamisella opiskeluun. Saisimmeko tällä korjattua monta haastetta tai melkein mahdottomuudeksi koettua asiaa? Opiskelijoilla on mielestäni myös velvoitteita täyttää annetut tavoitteelliset vaateet. Tämän tarkoituksen mukaisen opiskelulle ja koulutukselle annettujen vaateiden alentamalla kohti keskinkertaisuutta murtaa opiskelun ja koulutuksen arvoketjun.
Esimerkiksi ennen rakennusalalle (opisto- ja insinööritaso) opiskeluun pääsemiselle oli vaatimuksena pääsykokeiden läpäiseminen ja työkokemusta useita kuukausia mm. rakennustyömaalta. Tämä antoi tietyt vaatimukset ja vaateet opiskeluun pääsemiseksi ja mm. tästä johtuen rakennusalalle pääseminen oli jopa merkittävä ja arvostettava saavutus. Nykyään koulutukseen voi päästä ilman rakennusalan tietämystä tai alan työkokemusta rakentamisen arjesta. Tämä ei tarkoita, että ennen oli paremmin vaan ennen vaade oli mielestäni erilaisempi ja opiskelijat todennäköisesti motivoituneempia päästessään opiskelemaan rakennusalaa mm. tuon vaaditun rakennusalan työkokemuksen vuoksi. Onko vaateiden nostamisessa sitten nykyaikana mitään hyötyä vai johtaako tämä siihen, että opiskelijoita hakee ja tulee vielä vähemmän rakennusalan oppilaitoksiin.
Toivottavasti keskinkertaisuus ei riitä nykyään eikä tulevaisuudessa, täällä insinöörien luvatussa maassa!
Janne