Rakennettaisiinko työmaalla mielummin tulevaisuutta.

Kysyin taannoin työmaan tuotantohenkilöstöltä miten he määrittelisivät hyvän työpäivän työmaalla?

Vastaajista monet toivat esille yksinkertaisen määritelmän: "Jos työpäivä on edennyt ilman häiriöitä tai tuotannon poikkeamia tai ongelmia, niin ollut hyvä päivä". Yksinkertainen toive mutta surullinen sellainen. Työmaalla sattuu ja tapahtuu erilaisia tuotannollisia haasteita. Sairaslomat, logistiikka, laatu, työvoima, osaaminen jne. aiheuttavat haasteita ja päätöksen tekoja tuotannon jatkumiselle. Monesti monia päätöksiä joudutaan tekemään nopealla aikataululla sillä hetkellä parhaalla olevalla tiedolla tai -illa.

Työmaalla häiriöiden ja poikkeamien täysi välttäminen on miltei mahdotonta eli tulevaisuuden ennustamista ei voi vaatia. Eli miten näihin ympäristöllisiin ja tuotannollisiin muutoksiin sekä epävarmuuksiin voitaisiin varautua? Miten varautua tuntemattomaan tulevaisuuteen?

Työmaalla pitäisi siirtyä nykyhetken rakentamisesta tulevaisuuden rakentamiseen. Häiriöt ja poikkeamat tulevat aina olemaan osana tuotantoa työmaalla. Nämä pitää vain hyväksyä osaksi toimintaa. Hyväksymisen jälkeen pystytään aloittamaan prosessi miten näihin varaudutaan ja autetaan tuotantoa sietämään epävarmuutta. Ennakkosuunnittelu ja häiriöiden sekä poikkeamien hyväksyminen tuotannonsuunnittelussa ei varmaan tuota optimaalisen lyhyintä rakennusaikaa. Mutta osa-optimointi tuottaa harvoin kokonaistaloudellista lopputulosta. Tahtituotanto -periaate vastaa tähän tarpeeseen mutta ehkä liian optimoivasti?

Kokonaisuuksien ymmärrys ja tuotannon suunnittelun kausallisuusperiaatteen huomioiminen tuotannon poikkeamien ja häiriöiden maailmassa tuottavat ainakin hyvät lähtökohdat työmaalla onnistumiseen. Pyritään työmaalla tapahtuva tulevaisuus jäljittelemään loogisen päättelyn kautta sekä hyväksymään realismi vajavaisessa ja muuttuvassa tulevaisuuden toimintaympäristössä meitä sietämään peremmin epävarmuutta yhdessä.

-Janne-