Muutosta kehiin

Rakentamisessa on jälleen nostettu jo 80-luvulla opetettua teoriaa ja toimintamallia. Uusi nimi ja uusi toimintaympäristö. Onko näin?

Toimintaympäristön kehittyminen yleensä vaatii jotain muuttumista toiminnassa, prosesseissa tai organisaattorisesti. Muitakin löytyy mutta mietitäänpä mitä muuttuminen vaatii. Oivalluksen jostain uudesta ja edellytyksien tunnistamista uuden käyttöön ottamisesta. Tarkoitetaan siis teorian ja käytännön "sulatusuunia". Kumpikin muuttaa perusolemusta, niin että tulee jotain uutta materiaalia, tuotetta tai osaamista.

Rakennusalalla "sulatusuuni" käy nykyään kuumana. Tahtia pukkaa joka projektiin vaikka käytännön ja/tai teorian tarvittavaa perustusta ei ole vielä toimijoilla kartoitettu ja projektissa keretty edes suunnittelemaankaan. Lisätään uuniin lisäksi uusia vaatimuksia, käytäntöjä, rakennusalan hajautunut toimintakenttä sekä korkea urakointiaste niin lopputuotteen CE-merkinnän saamisessa voi olla haasteita.

Nykyään rakennusprojekteja voisi kutsua yrityksiksi missä toimijoiden henkilöstö sitoutetaan tavoitteisiin ja tuotantoon yhdessä tekemisellä sekä vastuiden jakamisella. Allianssin perusperiaatteiden mukaan kaikki toimijat projektin ytimessä. Tällä pyritään korjaamaan korkean urakointiasteen tuomia haasteita, joita projektijohto-toimintamalli toi tulleessaan. Saimme työmaille uudenlaista vaatimusta ja osaamisen tarvetta työmaiden päivittäiseen johtamiseen.

Sopan keittämisessä monta kokki niin lopputulos on mitä on! Mm. tahtituotanto ja allianssi tulevat rakennusalalla tarpeeseen. Edelleenkin perustukset rakennetaan ennen vesikattoa työmaalla. Sitä ei muuta edes kokkikolmonen. Päästäänkö tästä siihen, että kaikesta huolimatta toiminnan, prosessin ja tuotannon kolme tärkeintä asiaa pitää olla olemassa eli osaaminen, osaaminen ja osaaminen.

-Janne-