Vastuu osaamisen kehittämisestä

Mm. aikuiskoulutustuesta ja opettajien täydennyskoulutuksesta leikkaaminen on aiheuttanut odotetusti ulostuloja ja ihmetystä. miten on mahdollista, että koulutuksesta leikataan, koska tämä on yksi Suomen kilpailukyvyn peruspilareista. Tämän avulla on Suomi saatu nousuun ja kukoistukseen. Suomessa tuodaan esille maksuttomasta peruskoulutuksesta ja jatkokoulutuksetkin kuuluvat tähän joukkoon. Maksuton peruskoulu on kuitenkin hyvinvointivaltion eräs peruspilareista.

Itse pihviin. Kun on käynyt läpi peruskoulun jälkeen jatkokoulutukset vaikka ammattikoulun, korkeakoulun tai jopa professoriksi asti, niin miten osaamisen lisääminen tai ylläpito sen jälkeen? Onko nämä edelleenkin yhteiskunnan vastuulla tai valtion rahoituspiiriin kuuluvaa toimintaa. Otsikon mukaisesti, missä menee vastuu osaamisesta ja sen vaatimasta ylläpidosta? Olette varmaan lukeneet jatkuvasta oppimisen ja sen tarpeesta nykyaikana. Asiaa voisi lähestyä yksinkertaisesti, että mitkä ovat mm. korkeakoulun rooli ja sen tavoitteet yhteiskunnallisella tasolla. Yksilölle korkeakoulu antaa mahdollisuudet työssä oppimiseen. Niin, työssä oppimiseen ja siten on osaamisen roolin mukainen tavoite täyttynyt. Tämän mukaan voidaan siis olettaa, että valmistumisen jälkeen vastuu on yrityksellä ja tarvittaessa työntekijälläkin. Yrityksellä on osaamisen tarve ja työntekijä tarjoaa tätä osaamista yrityksen käyttöön toivottavasti korvausta vastaan. Tästä yleisimmin syntyy jonkinlainen sopimussuhde, yleensä työsopimus.

Osaamisen tarve yrityksen näkökulmasta voitaisiin esittää, että jos jo olemassa oleva osaaminen ei koeta riittäväksi, niin se yritetään hankkia yrityksen ulkopuolelta eli muodostaa sopimus osaamisen saamisesta tahon tai yksilön kanssa. Tai sitten lisätä yrityksen olemassa olevaa osaamisen pääomaa kouluttamalla itse tai ostaa koulutuksen ulkopuolelta. Näin saaden, toivon mukaan, juuri sitä osaamista mitä tarvitaan. En tiedä miten tähän pitäisi yhteiskunnan tai valtion ottaa roolia, kun jos tarvetta on, niin se voi olla mukana tarjoamassa muiden tahon mukana koulutuspalveluita. Jo tarvetta esiintyy, niin varmaan tähän löytyy tarpeen tarjoajia. Toisin päin, että jos koulutustarvetta ei koeta olevan, niin ei niiden tarjoajiakaan sitten taida olla.

Otsikkoon sitten. Jatkuva oppiminen eli mistä mainittiin aiemmin ja työntekijät ovat pääosin säännöllisesti töissä ollessaan jonkinlaisissa työsopimuksessa. Lyhyellä matikalla tästä voisi saada summan, että vastuu tarpeen mukaisen osaamisen lisäämiselle on sopimuksen osapuolilla eli työnantajalla ja työntekijöillä. Valtio ja yhteiskunta voi olla mukana tässä vain tarjoamassa muiden toimijoiden kanssa palveluntarjontaa eli koulutuspalveluita. Tätä voisi jopa kutsua koulutusmarkkinoiksi, joka vastaa tarvittavaan tarpeeseen, jos siihen ollaan valmiita investoimaan.

Janne